maanantai 26. joulukuuta 2011

Vihreitä kuulia ja Wiener Nougatia

Aloitin marraskuun ensimmäisenä päivänä karkkilakon, jonka oli määrä kestää jouluaaton aattoon. Vastoin kaikkia epäilyjä (eikä vähiten omiani), onnistuin tavoitteessani. En kajonnut karkkeihin viidenkymmenen kolmen päivän aikana kertaakaan! En, vaikka Viiun siippa yritti syöttää minulle suklaata ("ei kai pahaa suklaata lasketa?") ja muutenkin taannoisella Espoon retkelläni oli herkkuja tyrkyllä vähän liikaakin. Ei kuulkaa tehnyt edes heikkoa tämä karkkilakko, mikä onkin kaikkein hämmentävintä.

Tosin nyt lakko on enää valju muisto vainen. Siitä kiitos ennen kaikkea Wiener Nougatille ja Vihreille kuulille.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Viisikymmentä punaista ruusua




Äiti ja isä viettivät eilen kultahääpäiväänsä. Me ehdimme kakulle iltahämärissä ja sampanjan juominen jätettiin suosiolla tähän päivään. Sisko oli onneksi hoitanut viidenkymmenen punaisen ruusun hankinnan. Don ei meinannut illalla saada unta jännittäessään, että saako tänään lahjoja ollenkaan. Minä olen toistaiseksi innostunut eniten omenapuussa vierailleesta tulkkuparvesta, vaikka vanhojen ikkunalasien läpi ei kovin tarkkoja valokuvia saanutkaan. Meillä on jopa valkoinen joulu!

maanantai 19. joulukuuta 2011

Espoosta itään kuljetaan


On tullut vähän reissattua. Nähtyä Espoo ja Amarillo, hieno bändi hirvittävän huonossa keikkapaikassa. Pari julkkisbongausta pitkästä aikaa. Afganistanista palannut insinööri ja luutnantti, joka ei ymmärrä sanoja ei kiinnosta.

On juotu skumppaa ja juhlittu Lassea. Kävelty vesisateessa ja todettu, että toppatakki pitää aika hyvin vettä. Matkattu paikallisbussissa kera kansan syvien rivien. Juotu lisää skumppaa ja parannettu maailmaa.

On ahdistuttu Helsingin ihmispaljoudesta. Puoli kuuden aikaan maanantai-iltana pois kaupungista virtaavat autojonot alkoivat itkettää. Onko tässä mitään järkeä?

Kullalle toin tuliaisiksi kultarusinoita.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Joulukorttitehtaalta terve!


Kyllä vaan. "Suurena jouluihmisenä" askartelinpaskartelin tänäkin vuonna joulukortit.

torstai 15. joulukuuta 2011

Rakkaus on tuskaa



Typografian kurssilla piti tehdä typografinen taiteilijakirja jostakin tunteesta. Vatvomisen jälkeen päädyin lopulta tylsästi rakkauteen ja (varsin mielikuvituksettoman) runon tulkitsemiseen.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, vietin kaksi iltaa  paperiveitsi kädessä ja leikkelin kirjaimia. "Mehän voitaisiin tehdä hääkutsut samalla tavalla," innostui sulhaseni katsellessaan ähellystäni. Kyllä rakkaani, tee ihan keskenäs vaan...

Itsenäisyyspäivänä kasasin Donin avustuksella viritelmää ja liimailin keinonahkaa pahviin. Loppupäivästä olisin liimaisilla sormillani voinut roikkua katossa kuni pikkuinen gekko. Paitsi etten minä ole pieni.

Kaksi päivää myöhemmin heräsin polttava tuska oikean käden kyynärpäässäni.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Single-serving banana cake

Siinä vaiheessa kun pitäisi tehdä nettisivut ja kirjoittaa muutama essee, on mitä parhain hetki ryhtyä leipomaan. Tosin ei näissä vanhalla tutulla ohjeella tehdyissä banaanikakkumuffineissa kovin pitkään mennyt. Eli pitää siis keksiä jotain muuta, jolla vältellä "oikeita töitä".

maanantai 12. joulukuuta 2011

Niin hyvä kehittämään ongelmia aivan kaikesta

Viimeiseen viikkoon on mahtunut itsenäisyyspäivän vastaanottoa, graafikkopikkujouluja, maisteripikkujouluja ja insinööripikkujouluja. Niistä viimeisimmissä pääsin testaamaan perjantaina yliopistolta ostamiani Oikun ihanaisia ongelmakorvakoruja. "Tekee koko ajan mieli vetää niistä," kommentoi Don investointiani.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Vapautemme valaskala

On (ainakin) kaksi asiaa, joissa tunnustan oman lahjattomuuteni. Ne ovat korujen teko ja kakkujen koristelu. Mutta onneksi minulla on mies, joka keksii mitä tehdä kun sininen kerma loppuu kesken.
"Hei, sehän näyttää valaalta!"

maanantai 5. joulukuuta 2011

Rakkaudesta kirjaimiin

Kaksi iltaa olen istunut paperiveitsi kädessä ja leikellyt kirjaimia. Aiheena oli rakkaus. Ja kyllä se kuulkaa aikamoista tuskaa on.

torstai 1. joulukuuta 2011

Mut pitkä vain on talven valta

Tämä paikka alkaa tuntua maanisdepressiivisyyden visualisoinnilta.

Herätessä ei tiedä onko ilta vai aamu, aina on verhojen takana yhtä pimeää. Vuorokaudenajat sekoittuvat, aina nukkuu liian vähän tai jotenkin väärin. Valo on härnäävä, hätäinen roiskaisu taivaanrannassa ja sammuu ennen kuin sitä ehtii rekisteröidä. Sade valuu mustana nauhana ikkunaan ja öisin lätäköt jäätyvät hyisiksi peileiksi.

"Täällä ei aurinko enää juuri laske. Voi vain kuvitella millainen on se pimeys, joka talvella maksuksi tästä valosta joudutaan kestämään," kirjoitin puoli vuotta sitten kun täällä ensimmäisen kerran kävin.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Young love, strong love

Tokihan olen vain kateellinen, katkera ja suvaitsematon, mutta siitä huolimatta tekisi hetkittäin mieli toivottaa eräät nuoret lempiväiset hevon kuuseen, tai ainakin lähimpään hotellihuoneeseen. Onhan se ihQua ja herkkää, että jäyhät suomalaiset osoittavat avoimesti helliä tunteitaan, mutta voisiko se kuteminen tapahtua joskus muulloin kuin kesken oppitunnin ja jossain muualla kuin luokan edessä?

Menkää edes takariviin istumaan.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Hei Inspiraatio,

kiva kun vihdoin tulit, mutta voisitko joskus tulla vähän aikaisemmin?

Edes ennen puolta yötä.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Akateemisen vapauden iloja

Omppuja opelle. Tai sitten ei...
Minusta on oikeesti tosi kiva käydä tunneilla, joissa "opettaja" ei osaa vastata edes yksinkertaisimpiin aihetta koskeviin kysymyksiin. Vastaus on joko "käytännöt vaihtelevat tiedekunnittain, enkä tiedä miten teidän tiedekunnassa on", tai "tätä kannattaa kysyä X:ltä".

Kivaa on myös se, että saamme päättää itse mitä tehdään ja milloin, sillä "opettaja" ei osaa sitä tehdä. "Hei sanokaa nyt jotain, onko tää hyvä näin?!"

Aikataulut luonnollisesti heittävät iloista häränpyllykkää, sillä "opettaja" ei nähtävästi ole etukäteen yhtään miettinyt sitä, mitä milläkin tunnilla käsitellään. Tai kuinka paljon sille kannattaa varata aikaa.

Jotenkin sitä ei enää tässä iässä jaksaisi tämmöistä skeidaa.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Ei se oo minun syyni että Pohjois-Pohjanmaalla tuulee




Tänään oli myrsky. Emme olleet ainoita, jotka olivat sitä Nallikariin lähteneet katsomaan. Parkkipaikat olivat autoja täynnä ja hiekalla haki moni tasapainoa.

Rovaniemellä minulla on kolme takkia ja kaksi heijastinta. Tietäähän sen, että päällä on aina se heijastimeton takki. Nyt ei enää ole sitä pelkoa, sillä virkkasin Saran ohjeella heijastinkukkia ja ompelin niitä takin helmaan.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Tulostimet haistavat epätoivon

Sain vihdoin ostettua yliopiston tulostuskrediittejä. Menin koneelle ja vaihdoin kaikkiin mahdollisiin valikoihin oikean printterin. Painoin print. Odottelin. Mäkki raksutteli ja lopulta näytti siltä, että homma oli valmis. Menin tulostimelle. Ei mitään.

Toistin prosessin. Lopulta ehkä viisi kertaa. Ei vieläkään mitään.

Löysin puhelinnumeron tulostimen vierestä. Soitin sinne ja joku Jamppa vastasi. "Joo, me katellaan sitä kohta." Odotin kaksikymmentä minuuttia, mutta sitten oli pakko lähteä. Ketään ei koskaan tullut eivätkä uudet tulostusyritykseni tuottaneet tulosta. Luonnollisesti Mäkiltä ei myöskään pysty katsomaan omaa tulostussaldoaan, eli en saata tietää hävisivätkö tulostuskrediittini kuin hiutale talviseen tunturiin.

Matkalla kohti ulko-ovea muistin opiskelijoiden help-deskin. Menin vielä sinne ja kertasin tiskin takana istuvalle Jampalle ongelmani. Hän kuunteli aikansa ja totesi lopulta: "Niin siis se on noita maksullisia tulostimia, kun ne ei kuulu meille".

Vaan ei hän sitten osannut kertoa kenelle ne kuuluvat.

torstai 24. marraskuuta 2011

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Ylevä aloitus

"Vähänkö hienoa! Mie voisin oikeesti aloittaa graduni sanoilla jo muinaiset kreikkalaiset..."

tiistai 22. marraskuuta 2011

Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta

Miksi, oi miksi on niin mahdotonta tiedottaa opiskelijoille siitä, milloin tiedekunnan muutto tapahtuu? Miksi kaikki aihetta koskeva tieto tulee huhuina? Miksi tiedotuksen ontumisesta kysyttäessä vedotaan siihen, että kesäkuussa kyllä laitettiin sähköposti kaikille? Mitä hyötyä siitä on, kun ette silloin itsekään tienneet mitä tapahtuu ja milloin? Miksi en ole tavannut yhtään opiskelijaa, joka tuon viestin olisi saanut? Miksi uusille opiskelijoille ei edes yritetty tiedottaa, koska hehän eivät yliopiston sähköpostilistalla vielä olleet?

Miten paljon mahtaa sylettää se, että hommasin asunnon viidensadan metrin päästä yliopistolta ja kaksi viikkoa vuokrasopimuksen teon jälkeen kuulen entiseltä työkaverilta, että tuo viisisataa metriä muuttuukin viideksi kilometriksi?

Oodi ostoskärrylle

On ihmisen elo niin hektistä aina,
ei siinä paljon kohteliaisuus paina.
Kun paikasta toiseen päätönnä säntäilemme,
edes ostoskärryjä paikoilleen palauta emme.
Ne hylkäämme keskelle marketin pihaa,
kun takakontin täyteen olemme tunkeneet natriumglutamaatitonta lihaa.

Toisinaan intoa riittää palata kärrykatokselle asti,
mutta että kärryt työntäisi paikoilleen - äh, siitä on vaivaa kamalasti!
On ehdittävä kotiin ja luomaan uraa,
viis siitä että kärryt ovat täynnä kuraa.
Tyhmyyttään voi väheksyä ja jalosti ajatella
että työllistävä vaikutus on laiskuudella.

Mutta onko se oikeesti niin kutun vaikeeta
työntää ne ostoskärryt takaisin paikoillensa?
Jos on, niin älä turhaan marketin pihalla ihmettele
jos alan sinulle avautua kun jätät ostoskärryt heitteille.

***
Kuvan ostoskärryt oli hyljätty Helsingissä Mannerheimintien varteen. Lukuisia sen lajitovereita hyljätään päivittäin kauppakeskusten pihoille ja parkkipaikoille. Toivottavasti sinä et ole yksi niistä, joka näin tekee.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Mustavalkomaanantai - Ihminen


Miksi hei näissä kuvahaasteissa aina ammennetaan Samuli Putrosta?! Tällä kertaa sentään yritin kuunnella biisiä, mutta eihän siitä mitään tullut. Sanoitus saakoon riittää.

"Sinä olet aava ja rannikko."

---
Lisää tulkintoja Zen Cafén Ihminen-biisistä Mustavalkomaanantaissa.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Pipon verran matkaa


Pipo päivässä pitää niskan jumissa, sanoo uudehko lappilais-eteläkarjalainen sananlasku. Rovaniemen NeulonTaista ostamani Drops Nepal -langat pääsivät käyttöön ilman suurempia marinointeja. Paksuhkoa lankaa oli nopsa neuloa ja itse asiassa tulin siihen tulokseen, että Rovaniemeltä Ouluun on matkaa yhden pipon neulomisen verran. Siis silloin kun juna kulkee ajallaan.

torstai 17. marraskuuta 2011

Pieni punainen sukka

Toinen Donin bestmaneista saa jokunen aika sitten ensimmäisen lapsosensa. Kaukaa viisaana olin osannut neuloa jo kesällä sopivat villasukat uudelle ihmistaimelle.

Minuuttimekkoja


Mekon teko ei voi tästä varmaan kauhean paljon helpommaksi enää tulla. Se on niin helppoa, että minä olen jaksanut ommella kaksi samanlaista. Raidallinen, varsin tukeva kangas on peräisin Ikeasta ja se on jäännöspala solukämppäni seinällä olevasta niin sanotusta gay pride -seinävaatteesta. (Suomeksi: pala kyseistä kangasta roikkuu seinällä ja Don nimesi sen gay pride -kankaaksi.)

Purppura ruttutafti on Eurokankaasta ja tuo kolttunen on ainakin toistaiseksi tämän vuoden virallinen pikkujoulumekko. Vain pikkujoulut puuttuvat!

Molempien kolttujen ohje on siis peräisin SURRUR-kirjasta. Jos hääpuvun ompelu alkaa muuten tuntua liian vaikealta, saattaa olla, että malli vaihtuu tähän...

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Näkökulma

"Olen aina ajatellut, että pakkoruotsi on aika pieni paha. Ajatelkaa kreikkalaisia, jotka joutuvat lukemaan muinaiskreikkaa. Sitä ei puhuta missään. Tai venäläislapsia, jotka opettelevat kirkkoslaavia. Ei sitäkään puhuta. Italialaiset saavat tankata latinaa. Ruotsia sentään vielä puhutaan."

Marraskuu ei tunne armoa



Marraskuinen merenranta on armoton paikka. Tuuli tulee läpi ja vesi tappelee jäätymistä vastaan. Vispilät pyörivät taivaanrannassa kuin henkensä edestä. Onneksi joku oli kasannut hiekalle sydämen, nimistä ei vain enää saanut selvää. Taivaan värit olivat paletista, jota en itse osaisi sekoittaa.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Munan hyvä elämä

Munatyyny, tuo jokaisen kodin välttämättömin varuste. Meillä nämä kaivetaan joka viikonloppu kaapista ja asetetaan pöytään. Siinä on aamiaismunien hyvä köllötellä viimeiset hetken ennen syödyksi tulemista.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Maahisten valtakunta





Kun perjantaina kävelin juna-asemalle, oli taivas niin riettaan punainen, että jos sellaisen maalaisi, ei sitä kukaan uskoisi. Valo pakeni taivaalta, imeytyi loistavaksi rubiiniksi kunnes katosi kokonaan. Sen jälkeen pimeys oli entistäkin lohduttomampi. Junan vessasta oli lamppu palanut. Onneksi minulla oli avaimenperässä led-valo, sillä toista vessaa en edes älynnyt lähteä etsimään.

torstai 10. marraskuuta 2011

&




Kolmen tunnin typografian luennon suurimpia saavutuksia oli sivullinen tatuointiluonnoksia. Luento itsessään ei ikävä kyllä juuri mitään uutta antanut. Kymmenen (10) päivää kestänyttä karkkilakkoa on hyvä kiertää juhlistaa jäätelöllä. Mutta jäätelö ei ole karkki.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Varo voimakasta virtaa






Pakkanen hivuttautui eilen kaupunkiin ja ajoi pilvet pois. Täällä ei ole ulkolämpömittaria, joten toistaiseksi lämpöasteikot ovat olleet hyvin silmämääräiset "lätäkkö on sula" ja "lätäkkö on jäässä". Seuraava aste lienee "helevetin kylymä". Pohjoinen tekee asioista yksinkertaisempia.

Kävelin tänään melkein yhdeksän kilometriä. Sekin tuntuu kuuluvan täällä asiaan. Uimaan ei tehnyt edes mieli, vaikka varoituskyltin vastarannalla uimapaikka onkin.

Lapinaukean kentän aidassa ennustettiin presidentivaalien tulosta.

Lämmikettä

Lapilla on outo vaikutus ihmiseen. Se saa muun muassa ostamaan vihdoinkin ihanaista Noro Kureyon -lankaa. Kerästä syntyi taannoin yhden illan aikana simppeli pipo, joka toimii ainakin vielä kun pakkasta ei ole biljoonia asteita.

Satuin myös kävelyretkelläni ihan vahingossa (oikeesti hei!) päätymään uskoakseni toiseen paikalliseen lankakauppaan, NeulonTaihin. Herttaisesta pikkupuodista mukaan tarttui poronsarvinappi villatakkiin, joka on edelleen kesken, mutta johon olen ostanut jo ainakin neljä nappia. Vaikka siihen siis tarvitaan vain yksi... Ja vähän lankaakin. Dropsin Nepalista voisi tehdä esmes seuraavan pipon ja Alpakkaa nyt vaan pitää olla.