maanantai 30. joulukuuta 2013

Ensimmäinen joulu






Kahden viikon joululomalla Itu pääsi tapaamaan montamonta sukulaista sekä torkkumaan monenmonessa sylissä. Oli mummoa ja pappaa ja ukkia ja mummia ja tätsyä ja setää ja lauma isotätejä nyt ainakin. Muutama äidin ystävä ja poikaystävä-Kuuttikin tavattiin vihdoin. Saatiin oma valomiekka ja hirvittävä kasa joululahjoja.

Itse yritän edelleen toipua siitä järkytyksestä, että pitkän aikaa aattoiltana lahjoja jaettuani kaikilla muilla oli paketteja, mutta minulla ei vielä yhtään. Hirveän traagista joutua luopumaan asemastaan suvun nuorimpana. Onneksi pukki kuitenkin osasi tuoda juuri oikeat asiat, tosin en vieläkään ole kuunnellut Robbieta enkä lukenut Cornwellia. Wiener Nougatit ovat onneksi sentään huvenneet.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Hymyilyä

Täällä on yritetty bongata ensimmäistä oikeaa hymyä.

Kaikenlaisia hymynkaltaisia on Itun naamalla nähty syntymästä lähtien, mutta nyt olen melko varma, että se oikeakin on jo ilmestynyt. Esimerkiksi eilen illalla, kun harjoiteltiin kielen näyttämistä. Kyllä se pieni kielikin suupielessä livahti, mutta paljon hauskempaa näytti olevan katsella leveä virne pienellä naamalla aikuista osapuolta, joka heilutteli omaa kieltään.

Vaipallinen wasabitahnaa

Voi olla, ettei tule enää kauheasti wasabitahnaa syötyä nyt kun on nähnyt, että sehän onkin vaipasta peräisin.
Sinappi on myös siinä rajoilla.

Onnentoivotuksia

Synttärikortti isälle.

torstai 12. joulukuuta 2013

Valinnan vaikeus

Yksi tämän uuden elämän suurimmista ongelmista taitaa olla se, että mitä teen kun Itu nukkuu. Vaihtoehdot ovat A) syöminen ja B) nukkuminen.

Harmi kun niitä ei voi tehdä samaan aikaan.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Syöttökuuri

Juuri kun luuli alkaneensa ymmärtää ihmistainta, koitti yksikuukautisneuvola ja saimme tietää, että lapsosen paino ei ole noussut mihinkään.

Itu on vaikuttanut koko ajan kohtuullisen tyytyväiseltä lapselta, joten painon paikallaan pysyminen tuli aika lailla yllätyksenä. Ilmeisesti ajoittainen levottomuus ja imetyksen aikana riehuminen onkin johtunut ruoan vähyydestä eikä ilmavaivoista, kuten me olimme tulkinneet. Koska tankkauspiste on ollut melko lailla rajoittamattomasti auki, pitänee kai vain uskoa, että maitoa ei tule tarpeeksi. Taas yksi seikka, jonka johdosta voi tuntea itsensä huonoksi äidiksi.

Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ole mitään, mitä ei imetyksen päälle annetulla lisämaidolla saisi korjattua. Viikon päästä nähdään, onko "syöttökuurista" apua.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Arki

Taidamme olla oikean arjen kynnyksellä.
Donin isyysloma päättyi ja nyt saamme viettää päivät ihan kahdestaan Idun kanssa.

Ihmistaimen kuluneet neljä elonviikkoa ovat olleetkin aikamoista lomailua. Isovanhemmat, sedät ja tädit ovat käyneet vauvaa ihmettelemässä ja postikusti on kantanut kortteja ja paketteja selkä vääränä. Siinä sivussa on sitten opeteltu tuntemaan tätä uutta tyyppiä, joka meillä asuu. Ensimmäiset kaksi viikkoa huomasin välillä (etenkin öisin puoliunessa) miettiväni, koska se lähtee takaisin omaan kotiinsa ja meidän elämämme palautuu entiselleen. Nyt väsymyksen määrän alkaessa vakiintua on tajuntaan uponnut tietoisuus siitä, että yöherättäjä on jo kotonaan... Eikä paluuta entiseen (onneksi) ole.

Ensimmäinen kahdestaan vietetty päivä sujui yllättävänkin hyvin. Kiitos siitä tosin kuuluu ystävälle, joka kävi ruokkimassa minut ja sai varmaan Idunkin olemaan hiukan vieraskorea. Tänään onkin sitten paruttu ilmavaivoja ja haluttu nukkua vain sylissä. Taidamme vihdoin ottaa sen kantoliinan kunnolla kokeiluun.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Romuttunut periaate, osa 1

Tutti on turha, ei sitä kannata antaa lapselle. Tutista vieroittaminenkin on niin hankalaa.

Sairaalan lääkärintarkastuksessa tutti annettiin lapselle ensimmäisen kerran. Muutama päivä myöhemmin kotona yksin vaippaa vaihtaessani keksin kokeilla lapsen rauhoittamista sillä.

Sehän sitten toimi.

Ja on toiminut aika monta kertaa myöhemminkin, vaikka välillä se syljetään suusta syvän paheksunnan vallassa. Monesti siitä kuitenkin pidetään kiinni ihan omin käsin, vaikka käsien toiminta onkin Itulle itselleen vielä suuri mysteeri. "Minun tutti. Et vie sitä."

Onnentoivotuksia

Äitimuori täyttää tänään 75-vuotta. Sen kunniaksi värittelin jo heinäkuussa "muutaman" kynttilän.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Moderni lapsi

Tänään käytiin ensimmäistä kertaa kahvilassa Itun kanssa. Pikkuneiti nukkui vaikka tarjolla oli kirsikkasuklaakakkua, joten äidin oli uhrauduttava ja syötävä se pois. Hyvin vastenmielistä.

Takautuvasti kahvihetkestä tulikin vähän niinkuin nimiäiskahvit.

Minulla oli alunperin kaikenlaisia hienoja suunnitelmia nimiäisistä, painatetuista kutsukorteista ja paperipallokoristeista. Lopulta suunnitelma alkoi uuvuttaa ja todellisuuskin tuli kehiin; sukulaiset ja ystävät kun asuvat kaukana ja jotenkin juhlien järjestäminen talvella tuntuu vähän vaikealta. Koska Donin vanhemmat ovat täällä käymässä ja omani olivat tavoitettavissa skypeitse, päätimme ihan ex tempore suorittaa nimenpaljastajaiset saman tien. Ja hyvinhän se sujui niinkin, modernilla tavalla.

Itse nimi oli yllättävän helppo päättää ja siihen päädyttiin jo silloin, kun olimme Itun kanssa vielä sairaalassa. Kaksiosaisen etunimen taisin keksiä jonain raskausajan yönä valvoessani ja sen ensimmäinen osa on lainattu äitini äidiltä. Toinen nimi puolestaan lainattiin anopilta. Ikävä ihminen kun olen, sen enempää en nimestä kuitenkaan täällä paljasta.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Yön äänet

Olen aina ollut sitä mieltä, että tästä synnynnäisestä kuulovammastani on lähes pelkästään vain hyötyä.

Nykyisessä elämäntilanteessa hyöty tulee siitä, että öisin en herää vauvan jokaiseen ähkäisyyn ja vinkaisuun neuroottisena siitä, että nyt sillä on joku hätä. Siitä syystä se olikin meillä Don, joka ensimmäisenä kotiyönä oli kanaemo ja havahtui kaikkiin vauvan ähinöihin. Sama linja on jatkunut edelleen, mikä tietysti on äidin yöunien kannalta ihan mukavaa.

Onneksi tyttäressä on myös äänekkäämpi hälytystoiminto, jonka minäkin kuulen. Todennäköisesti myös naapuri. Rohkeasti olen päätellyt, että siinä vaiheessa kun se menee päälle, lapsella on ihan oikeasti asiaa.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Muutama kysymys

Jos tämä kaksitoista päivää kestänyt äitiys on jotain opettanut niin ainakin sen, että lisääntyminen saa ihmisessä aikaan uuden kyselyiän. Ja että niiden kysymysten määrä on vähintäänkin rajaton.

Nukkuuko lapsi liikaa vai liian vähän? Syökö se tarpeeksi? Tai mitä jos se syö liikaa? Pitääkö se herättää syömään vai antaa nukkua silloin kun nukkuu? Kun se huutaa niin miksi se huutaa? Jos se ei huuda, miksei se huuda? Jos sille antaa tutin, onko se pilalla? Jos sille ei anna tuttia, pitääkö se äitiä tuttina? Tai meneekö se pilalle korvikemaidosta? Mitä jos sillä on kuuma/kylmä/märkä vaippa/vaippa huonosti/eksistentiaalinen ahdistus?

Ja miten näistä kaikista kysymyksistä selvittiin ennen intternettiä ja Googlea?

tiistai 19. marraskuuta 2013

Viikon vanha

Jotenkin kummasti on päässyt käymään niin, että meidän vauvelimme on jo viikon ikäinen.

Aika on mennyt samalla sekä todella nopeasti että todella hitaasti. Hitaimmin se taitaa mennä yöllä kun ihmistainta ruokitaan ja hoivataan, että se suostuisi nukkumaan vähän useamman tunnin putkeen. Jokainen viikonpäivä puolestaan tuntuu vauvantailta ja niitä on vaikea erottaa toisistaan. Toistaiseksi olemme tainneet kuitenkin olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tai siis lähinnä eilen neuvolassa, eipä tässä juuri muita aikataulutettuja menoja ole.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Synnytyskertomus

Isi toi meille kukkia sairaalaan.

Minähän päätin etukäteen, että mitään synnytyskertomusta en ainakaan ryhdy kirjoittamaan, koska juuri mikään ei ole tylsempää kuin synnytyskertomuksen lukeminen. Muutinpa sitten kuitenkin mieleni, koska paljon tämän lyhyempää synnytyskertomusta ei varmaan pysty kirjoittamaan.

Tyttösemme syntyi siis viime tiistaina. Suurin vaivani tuolloin oli flunssa illalla puoli kahdeksaan asti. Tasan kello 19.30 tuli ensimmäinen kipeä supistus, seuraava koitti kuusi minuuttia myöhemmin ja se olikin sitten se pisin väli. Vähän ennen yhdeksää lähdimme sairaalalle ja sitten homma olikin jo sillä mallilla, että kaikki toivomani kivunlievitykset jäivät haaveeksi vainen ja pakon edessä jouduin luomusynnyttäjäksi. Kotona otettu Panadol ei ihan hirveän pitkälle riittänyt. Siitä syystä en tainnut olla ihan selkein ihminen vastailemaan henkilökunnan kysymyksiin, mutta onneksi Don oli kaikesta niin hyvin kärryillä, että hoiti puhumisen. Kolmentoista minuutin ponnistusvaiheen jälkeen kello 23.18 ihmistaimi tupsahti maailmaan ja samalla sekunnilla kivutkin onneksi lakkasivat.

Pari seuraavaa tuntia vietimme vielä synnytyssalissa ja sitten minä sain kärrätä lapsukaisen osastolle ja Don passitettiin kotiin lepäämään. Ihan heti ensi viikolla en tahtoisi synnytyksen "riemua" kokea uudelleen, olkoonkin että Itu on kertakaikkisen hurmaava lapsi.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Onnentoivotuksia

Kummituslapsosen viidettä syntymäpäivää juhlistamaan lähti tämmöinen vihervarpunen.

torstai 14. marraskuuta 2013

Prinsessa Itu

Kaunis pulleaposkinen ihmistaimi syöksähti maailmaan melko tarkalleen kaksi vuorokautta ja neljäkymmentä minuuttia sitten.

Olemme edelleen ihmeissämme.

Onnentoivotuksia

Ystävälle, jonka synttäri on samana päivänä kuin Idun laskettu aika, lähti suloinen syntymäpäiväonnittelu.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Raitahuivi


Neulominen ei ole viime aikoina oikein luonnistunut, mutta jotain sentään olen saanut aikaiseksi. Päähäni pälkähti, että garderoobi huutaa raidallista kaulaliinaa, joten sellainen oli tehtävä. Viisi eriväristä kerää Hjertegarnin Vidal Alpacaa, kolmepuolikkaat puikot ja ainaoikeaa - ei voinut neulominen enää kauhean paljon helpompaa (ja tylsempää) olla.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Onnentoivotuksia isukeille

Omalle ja Donin isälle syntyi joskus elokuussa tällaiset isänpäiväkortit. Enpä muuten muista, koska olisin isänpäiväkorttia askarrellut. On niin usein tullut turvauduttua ostokortteihin...

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Melkein nappiin

Ehdin jo ajatella (ja Donillekin ääneen lausua), että nyt meni ihan ku Strömsössä.

Koska asuntomme on pienen pieni ja säilytystila aina vähissä, päätimme sulloa johonkin nurkkaan vielä yhden kaapin. Sunnuntaisen huonekaluliikekierroksen aikana ajatus muotoutui sellaiseksi, että päätimme vaihtaa kivan, mutta säilytyksellisesti epäkäytännöllisen, tv-tason matalaan laatikostoon. Se tilattiin sunnuntaina ja maanantaina pistin vanhan tv-tason myyntiin nettiin. Ostaja löytyi vain hetkinen ilmoituksen julkaisemisen jälkeen ja hän lupasi tiistaina tulla tason noutamaan. Tiistaina tuli Donille myös puhelinsoitto, että uusi lipasto on noudettavissa ja peräkärrynkin saa ilmaiseksi lainaan.

Köröttelimme siis pari kertaa ees taas kodin ja kaupungin väliä ja ryhdyimme kasaamaan lipastoa. Ohjeistus oli asteen verran hankalampi kuin Ikea-kalusteissa, mutta alkukangertelun jälkeen alkoi sujua. Vanha tv-taso poistui jossain vaiheessa takavasemmalle Volkkarin kyydissä ja jatkoimme askartelua. Saatoin taas jossain välissä iloita huonekalukierrätyksen nopeudesta ja homman yleisestä sujuvuudesta muutenkin.

Siinä vaiheessa kun lipasto nostettiin ensimmäistä kertaa pystyyn miltei valmiiksi kasattuna, ilo loppui kuin seinään. Yhdestä etulevystä nimittäin puuttuu melkoinen pala viilua.

Että tänään sitten reklamoidaan.
Ja jännätään meneekö se niinkuin Strömsössä...

perjantai 1. marraskuuta 2013

Reklamaatio

Mihin voi reklamoida, kun terveydenhoitajan maanantaina lausuma ennustus lapsen syntymästä jo viikon sisään ei tunnu toteutuvan? Olisiko se pitänyt sanoa kovemmalla äänellä, että lapsikin varmasti kuulee? Vai tahtooko se tällaiset asiat kirjallisina?

maanantai 28. lokakuuta 2013

Ahne orava


Don sai viikonloppuna pystytettyä lintulaudan otolliselle paikalle "ruokasalin" ikkunan eteen. Samalla löysi paikkansa myös lintupönttö, jonka puolitoista vuotta sitten saimme häälahjaksi. Keväällä voimme tutkailla kelpaako se kenellekään asunnoksi, mikäli silloin vielä itse asumme tässä (toivottavasti emme).

Lintulaudalla ei ole toistaiseksi lintuja näkynyt, mutta orava löysi sen tänä aamuna. Nyt pörröhäntä on puolisen tuntia ravannut laudan ja metsän väliä. Ilmeisesti se täyttää poskensa jyvillä, käy hautaamassa ne maastoon ja palaa sitten uudelle täyttöretkelle.

Minä puolestani pääsen taas turvallisissa olosuhteissa leikkimään luontokuvaajaa, kun voin räpsiä ikkunan läpi oravakuvia aamupalan syömisen lomassa...

tiistai 22. lokakuuta 2013

Ensimmäinen kalasoppani

Jostain syystä en ole koskaan aikaisemmin tullut tehneeksi kalakeittoa. Viikonloppuna kaupasta löytyi kuitenkin tarjouslohta, joten päätin laajentaa taloutemme ruokalistaa tällä lajilla. Ohjetta piti konsultoida vähän Viiulta ja äidiltä myös, mutta sitten alkoi onnistua. Voita ja kermaa tästä ei tietenkään puutu ja lopputulos on sen verran täydellinen, että Don saa pitää töistä tullessaan kiirettä jos aikoo ehtiä jaolle.

torstai 17. lokakuuta 2013

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kylmää ja kuumaa


Kävin pitkästä aikaa hoitamassa luottamustehtävääni yhdistyksen kokouksessa. Oikeiden asioiden ohessa nautittu chililatte lämmitti (melkein liikaakin), sillä bussipysäkillä ehti tulla kylmä. En ole tainnut oikein karaistua näihin syysilmoihin, kun on tullut lähinnä sisällä kökötettyä sopivien vaatteiden puutteessa.

Kotimatkalla ihastelin tummuvaa taivasta ja melkein täyttä kuuta.
Ja palelin hiukan lisää.

Elefanttipeitto


Haikailin pitkään ihmistaimelle jonkinsorttista köllöttelypeittoa taikka puuhamattoa. Jälkimmäiset tuntuvat olevan keskimäärin kammottavia värioksennuksia ja se ainoa bongaamani kohtuullisen sievä maksaa yli sata euroa, joten tästä ostoksesta oli helppo luopua. Köllöttelypeitto sen sijaan tuntui helpolta tehdä itse, joten haimme vähän elefantteja Finlaysonilta ja ruutuja sekä pehmustetta Eurokankaasta.

Kaikki sujui kohtuullisen hyvin siihen asti, kun ryhdyin ompelemaan kanttinauhaa peiton reunaan. Siinä vaiheessa ompelukone päätti, että alalanka on ihan turha ja ryhtyi syhräämään ja katkomaan sitä kahden sentin välein. Pitkällisen tuskailun, kiroilun ja vuorottaisen alalangan löysäilyn ja kiristelyn jälkeen homma alkoi jotenkin edetä, mutta paikoitellen ompelujälki on edelleen ns. mielenkiintoista.

Kauempaa katsottuna peitto on kyllä varsin sievä.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Farkkukassi / Matkakassi / Sairaalakassi


Jokunen aika sitten sain runnottua valmiiksi jo syyskuun alussa aloittamani kassin teon. Idea lähti siinä vaiheessa, kun tajusin miten tolkuttomasti hoitolaukut maksavat ja että sellaisenhan voisi tehdä itse. Tämä kyseinen malli ei siihen käyttöön taida kuitenkaan oikein sopia, mutta aikani kuluksi halusin sen kuitenkin tehdä. (Hoitolaukkukin tuli tässä välissä jo ostettua kaupasta.) Kassiin sai kivasti kulumaan läjän vanhoja farkkujen lahkeita, vaikka muut tarvikkeet pitikin sitten ostaa uutena.

Kuvasta ei oikein käy ilmi miten iso kassi on, mutta voin sanoa, että kyllä siihen mahtuu kaikenlaista. Tästä syystä päätin tunkea kassiin juttuja, joita saattaa sairaalassa tarvita. Tärkeimpänä suklaa, kamera ja villasukat. Olen tainnut kertoa Donille noin kolme kertaa missä kassi majailee (jos tulee oikein äkkilähtö), mutta en luottaisi siihen, että tieto on vielä mennyt lähimuistia kauemmas.

Tämän "Tilkkukankaisen matkakassin" ohje löytyy Clare Youngsin kirjasta Ihanat itsetehdyt laukut.

torstai 10. lokakuuta 2013

Pinaattilasagnea ja suklaamuffinsseja


Tappavasta väsymyksestä huolimatta yritin tänään olla hyvä vaimo ja tein poikkeuksellisesti ruokaa siiheksi kun Don kotiutui sorvin ääreltä. Pinaattilasagne on sovellus tästä reseptistä ja suklaamuffinssit syntyivät tällä ohjeella. Molemmat näyttävät huvenneen aika kivasti.

Katsotaan josko vaikka ensi viikolla jaksaisi seuraavan kerran harkita ruoanlaittoa.

34

Kolmekymmentäneljä päivää laskettuun aikaan.
En tosin pane pahakseni, jos Itu päättääkin ilmaantua jo hiukan aikaisemmin. Tosin jos se yhtään tulee äitiinsä, syntymistä venytetään ihan vain kiusallaan marraskuun lopulle.

Tähän mennessä tiineys on ollut kaikesta päätellen varsin helppo.
Olen oksentanut kerran. Turvotusta on ollut kahtena päivänä ja sekin silloin kun kesällä oli lämmintä yli kolmekymmentä astetta. Donin mukaan olen ollut normaalia iloisempi ja tasaisempi luonne. Outoja ruokamielihaluja ei ole ollut. Verenpaineet, hemoglobiinit sun muut mittaukset ovat olleet koko ajan erittäin hyvissä lukemissa. Joten mikäs tässä on möllötellessä.

Tosin möllöttämistä tämä nyt enimmäkseen vain on. Alkuraskaudesta vaivannut väsymys on nimittäin palannut ilokseni ja onhan se hiukan huolestuttavaa, että joinain päivinä en jaksa edes avata tietokonetta ja surffailla netissä. Mistään muusta puhumattakaan. Pöydän ääressä istuminen saa myös helposti jonkinsorttisia supistuksia aikaan, joten sohvasta on tullut minulle hyvin läheinen.

Eilen havaitsin myös toistaiseksi pelottavimman raskausoireen; huomasin unelmoivani mustavalkoisesta asunnosta. Vaikka tämmöisestä keittiöstä, tämmöisestä lattiasta ja tämmöisestä makuuhuoneen seinästä. Alanko minä seuraavaksi uneksia niistä pelottavista valkoisista asunnoista, joita olen tähän saakka kammonnut?

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Me and my Monkey


Männäjouluna sain Donilta joululahjaksi Cookie A.:n kirjan Sukkia, rakkaudella. Vasta nyt rohkenin ryhtyä sieltä sukkia neulomaan ja aloitukseksi valikoitui kaiketi helpoimmasta päästä oleva Monkey. Langaksi tilasin törkeän kallista mutta törkeän ihanaa Colinetten Jitterbugia, josta jo aikaisemmin intoilin. Etenkin tuota langan tilaamista perustelin itselleni sillä, että nämä voi sitten ottaa synnytyksen hetkellä mukaan sairaalaan. Kun siellä on kuitenkin kylmä ja tarjolla vain epämukavia sukkia...

Sukkasten jälkeen lankaa oli vielä pieni nöttönen, joten päätin neuloa siitä ihmistaimelle sukat. Että ollaan sitten samiksia. Senkin jälkeen lankaa vielä jäi, joten syntyivät pikkuruiset tumput.

Onnentoivotuksia

Eräs nuori herra täyttää juuri kuusi vuotta, joten ilahdutimme häntä tällaisella kortilla.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Onnentoivotuksia

Tänään päästään juhlimaan ystäväpariskunnan kihlajaisia ja toivottamaan onnea tällaisella kortilla.
Taustalla oleva taulu on vanha kunnon Kanervikko, joka etsii tällä hetkellä vähän paikkaansa.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Niistän ja niiskutan


Ehdin tuossa viime viikon alkupuolella funtsia, että enpä olekaan ollut tiineysaikana kertaakaan kipeä.

Siitä se sitten alkoi raastavalla kurkkukivulla, muuttui niistämiseksi ja yskäksi, joka kiitos vuonna 1997 sairastetun hinkuyskän, kuulostaa siltä kuin olisin polttanut viisi askia tupakkaa päivässä viimeiset kolmekymmentä vuotta. Mitä siis en ole tehnyt.

Ja koska olen raskausdementikko, näyttää siltä, että olen tästä flunssastakin maininnut jo kaksi postausta sitten... Mutta tilanne ei siis juuri ole muuttunut. Nenäliinapaketti, mustaherukkamehu ja (kirsikan makuinen) hunaja ovat edelleen hyviä ystäviäni.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Tyrnävän perunamarkkinoilla









Käytiin hakemassa pottuja Tyrnävältä. Perunamarkkinoiden pääsylipulla sai perinteiseen tapaan kahden kilon pottusäkin. Mukaan tarttui myös kirsikkahunajaa, pullaa, rinkeleitä, Tyrnävän myllyn kaurahiutaleita ja lakritsia. Lounaaksi nautimme hernesoppaa ja grillimakkaraa ja siinä välissä ihmettelimme perunankuorintakisan finaalia.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Kulttuurimatkalla









Tulipahan taas retkeiltyä.

Matkasin viikko sitten etelään treffeille erään hyvin nuoren herran luo.
Sieltä jatkoin kyldyyrimatkalle Turkkuseen, jossa kävin kahden rouvan kanssa katsomassa Kaupunginteatterin Jekyll ja Hyde -musikaalin. Pakko myöntää, että se oli varmaankin hienoin näkemäni teatteriesitys upeine lavasteineen ja pyrotekniikoineen. Eikä pääosan Riku Nieminenkään hullumpi ollut.

Kulttuurielämyksen jälkeen ohjelmassa olikin kotikotona lorvailua ja lorvailuksi se tosiaan meni, sillä onnistuin jostain matkan varrelta saamaan seuralaisekseni flunssan. Juuri kun ehdin ajatella, että enpä olekaan raskausaikana ollut kipeä... Toisaalta flunssa oli iloinenkin asia, sillä sen ansiosta olin aika horteessa eilisellä yhdeksän tunnin junamatkalla Imatralta Ouluun ja se tuntui menevän yllättävän nopeasti. Paitsi ehkä niiden kanssamatkustajien mielestä, jotka joutuivat kuuntelemaan köhimistäni.