Periaate ja kuinka siitä luovutaan

Periaate: Minä en kyllä sitten ikinä koskaan lähetä joulukortteja, joissa on lapsen kuva.

Milloin siitä luovutaan: Lapsen toisena jouluna.

Kuinka siitä luovutaan: Löydetään netistä kiva washiteippiä hyödyntävä joulukorttiaskarteluohje. Ostetaan paketti valmiita korttipohjia. Vitkutellaan asian kanssa niin, että ajatus askartelusta alkaa ahistaa. Tilataan valokuvia netistä ja huomataan että kas, täältähän saa niitä joulukorttejakin. Olispa aika kätevää kun ei tarttis askarrella. Selataan yksi ilta omia talvivalokuvia ja etsitään sopivaa joulukorttikuvaa. Ei löydetä. Itketään aviomiehelle krokotiilinkyyneliä, että enhän mä nyt mitään lapsikuvaa voi siihen korttiin laittaa... Seuraavana päivänä päätetään ihan vaan ajan tappamiseksi ja harrastuksen vuoksi pukea lapsi jouluhtaviin vaatteisiin ja antaa sen tutkia joulukoristelaatikkoa. Että jos nyt pari kuvaa ottais samalla, eihän ne välttis ees onnistu. Mutta onnistuuhan ne. Vaikka toki hauskimpia ovat ne, joissa lapsi irvistää äreästi.

Sitten mennään ja tilataan niitä penteleen lapsikuvajoulukortteja.
Että siitäs saatte sitten, kaikki sukulaiset ja ystävät.
On muuten ensimmäinen ja viimenen kerta.
Nih.

Kommentit

  1. Mulla oli periaate, ettei lapsijoulukortteja muille kuin sukulaisille ja kummeille. No, tuli joku laskuvirhe joulukuvia tilatessa ja nyt niitä on jaeltu about jokaiselle vastaantulijalle, ettei jää omiin laatikoihin pyörimään. :D

    VastaaPoista
  2. Hah, onneksi ei ollut tuon vakavammasta periaatteesta kyse! Minä pidän kyllä lapsikorteista, niin näkee, miten tuttujen ja sukulaisten lapset kasvaa.

    VastaaPoista
  3. Kyllä tuollaisesta periaatteesta voi luopua hyvillä mielin, kun on noin suloinen kuvattava!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana on vapaa.

Suositut tekstit