Nuupallaan
Äidin perunkirjoitus lähestyy ja se on aiheuttanut ihan liikaakin hässäköintiä.
(Itse asettamani) gradun välietappideadline lähestyy ja mm. edellämainitusta syystä homma ei ole edennyt niin paljon kuin olisi pitänyt. Ei, vaikka vietin eilen viisi tuntia yliopiston kirjastolla virikkeiden ulkopuolella.
Poloinen toiminimeni on jäänyt ihan täysin näiden kahden kiireellisemmän asian jalkoihin eikä ole raasu vieläkään saanut nettisivuja. Tai juuri mitään muutakaan.
Kaksivuotias on oma herttainen negatiivinen itsensä ja tahtoo kiivaasti kaikkea mitä ei sitten kuitenkaan tahtonutkaan.
Luulen myös olevani allerginen viikonlopuille, sillä viime viikonloppuna olin flunssainen, kuten myös nyt.
Silti olen onnistunut neulomaan villapaidan (siitä lisää myöhemmin), lukemaan kirjan (Johanna Venhon Syntysanat) ja syömään enemmän kasviksia (mm. ruusukaalia) kuin ikinä.
Miten Sinun helmikuusi on alkanut?
Perukirjoitus on yllättävän raskas tilaisuus. Siinä tietyllä tavalla saatetaan päätökseen koko lähimmäisen elämä, vaikka se onkin vain ilmoitus verottajalle. Itse olen niitä työssäni paljon tehnyt, mutta oman isän kohdalla se olikin yllättävän vaikeaa. Hautajaisten jälkeen seuraava etappi, kun herättää todellisuuteen. Voimia!
VastaaPoistaOma helmikuuni on alkanut yllättävän mukavasti. Kelit eivät helli tällä hetkellä, mutta käperryn sitten kotona joko tallenteiden tai kirjojen pariin. Koira lämmittää jalkoja, kun ei halua ulos sateeseen.
Kohta se kaksivuotias on taas uudessa elämänvaiheessa ja iloinen ja touhukas tyttönen. Myös häneen vaikuttaa sinun mielialasi enemmän kuin ehkä uskotkaan.
Kiitos tsemppauksesta! Perunkirjoitus on ohi, itse en päässyt paikalle välimatkan vuoksi. Se kuitenkin ehti aiheuttaa niin paljon kaikenlaista hässäkkää ja stressiä, että ihan huojentavaa kun on nyt takana.
PoistaTuo onkin mainio "käyttötarkoitus" koiralle, jalkojen lämmittäminen. :) Kurjahan tuolla loskassa olisi tassuja ja jalkoja kastellakaan.